Perillä Sharm el Sheikissä

Tällä kertaa lähtöaamuna ei ollut mitään kummempia vastoinkäymisiä. Kaikki meni juuri niin kuin piti. Ja kun astuimme Tampereen linja-autoaseman odotteluaulaan tulvahti vastaan ihana tuoreen pullan tuoksu, ah.

Tunnelmallinen näkymä Tampereen bussiaseman laitureille.

Satuimme muuten eilen jopa tekemään internet check-in:n lennolle. Eipä ollut kovin vaikeaa, toisaalta ei se mitään hirveästi auttanutkaan: kun pääsimme lentoasemalle, jätimme laukun Finnairin baggage claimiin ja täti-ihminen tulosti meille samanlaiset kortit kuin aina ennenkin. Turvatarkastus meni tuttuun tyyliin ensimmäisellä läpi ja sitten suuntasimmekin jo vilkuilemaan lentokentän kauppojen antimia.

Hanne oli ihan möhkeissään, kun Helsinki-Vantaan Stockmannin osastolle oli tullut jo joulukuusia. Ja vielä kolmin kappalein…

Ainoana ostoksena oli kuitenkin lippasämpylä. :) Ensimmäinen laatuaan kummallekin. Se näytti kyllä kovasti normaalilta täytetyltä sämppäriltä, ilmeisesti eroa oli vain hinnassa. Oltaisiin otettu Big Mexican Burger, mutta keittiöt avasivat vasta 11.00. Lento lähti 11.05, niin ihan tuohon aikaikkunaan edes Kasper ei olisi purseri-ateriaa vetässyt.

Lippis.

Ainakin näin etukäteen tarkastellessa lomakohde vaikuttaa todella lupaavalta: Ensinnäkin hotellissa ei ole yksi eikä kaksi uima-allasta, vaan 8! Ja jos uima-altaat ei innosta, niin hotellilla on kyllä sitten oma kalliorantakin. Kyseessä on siis The Grand Hotel Sharm el Sheikh, luokitukseltaan ****+. Ja all-inclusive. Tietty. (Ei siis all-exclusive, kuten joku joskus mainosti). Lisäksi 4  a’la carte ravintolaa + joitakin ruoan alalla vähemmän ansioituneita kuppiloita / baareja. Sharm el Sheikhiä on lisäksi kehuttu mahtavana snorklaus- ja sukelluskohteena. Ainakin Ras Mohammed koralliriutta on houkutellut meitä käymään luonaan. Ja tämä vierailu on kyllä suunnitelmissa.

Finnairin lennon ruokana oli Wallenbergin pihviä, 5 pippurin kastiketta ja kasvispyttipannua. Kuullostaa herkulliselta, eikö? Raaka totuus on se, ettei se hullumpaa ollutkaan! Varsin maukas, noin niin kuin lentokoneateriaksi. Pisteet Finnairille tästä! Muutoin tälle lenskarille ei kehuja paljon herukaan. Esimerkiksi jalkatiloissa olisi voinut olla 20cm enemmän tilaa, jolloin tilaa olisi ollut yhteensä hiukan vajaa 25cm. Ei nyt tosin ykkösluokassa matkustettukaan. Noh, matka sujui ihan leppoisasti leffaa katsellen, nukkuen ja välillä maisemia ihaillen.

Kone saapui Sharm el Sheikhin kentälle etuajassa klo 15.50, mutta siihenpä tuo aikataulun etuajassaoleminen jäikin. Koneemme joutui odottelemaan rullaustiellä toisen koneen vuoksi noin 20 min, minkä jälkeen pääsimme odottamaan sisälle maahantulokorttien tarkastusjonoon. Tästä selvittyämme odottelimme aikamme matkatavaroita ja viimein pääsimme bussiin odottamaan muutamaa “Matti Myöhäistä”. Tämän kaiken odottelunaikana ehtikin jo pimeys laskeutua Egyptin ylle. Noin 20 minuutin bussimatkan jälkeen pääsimme hotellillemme, jossa sama odottelumeininki jatkui.

Odottelun kehto.

Vähän kuuden jälkeen olimme viimein omassa hotellihuoneessa ja Kasperilla olikin jo jäätävä nälkä. Olihan meillä mennyt koneen laskeutumisen jälkeen jo 2 tuntia arvokasta all-inclusive mättöaikaa! Tämä pitikin korvata sitten käymällä kahdessa eri buffetissa heti ensimmäisen illan aikana. Kumpikaan ei erityisiä hurraa-huutoja saanut meidän makunystyröissä aikaan, mutta kyllä se massu ainakin täyttyi. Palvelu sen sijaan hipoo tasollaan taivaita. Vaikka ravintoloissa on paljon porukkaa, ei juomien saantia tarvitse odotella lainkaan. Myöskin käytetyt lautaset viedään pöydästä noin 10 sekunnin kuluttua siitä, kun aterimet osoittavat kello viittä. Erinomaisen palvelun huomaa myös siitä, että tarjoilijoiden tarkat silmät hoksasivat heti asiakkaan hammasväliin jumittuneen mehukkaan lihapalan ja silmänräpäyksessä kuskasivatkin jo hammastikkuja pöytään (toki sillä suussa olevalla nyrkillä saattoi olla osuutta asiaan).

Sen verran täytyy kyllä vielä kertoa palvelusta, että vaikka palvelu onkin koko ajan saatavilla, ei se ole millään tavalla tyrkyttävää tai siinä ole yliyrittämisen tuntua. Kun lasi tyhjenee, tullaan heti kysymään saako olla lisää. Toisaalta, kun lasi (lue: tuoppi) tuodaan eteen, katoaa tarjoilija kuin savuna ilmaan. Rentoa ja toimivaa.

Hotellimme Grand hotel Sharm el Sheik on todella nimensä mukaisesti GRANDE, eli näin suomalaisittain: Hjuuts! Asuin rakennuksia on noin 40, aulakin on ison urheiluhallin kokoinen. Voipi olla, että joku aamu pitää pakata eväät ja lähteä tutkimusmatkalle hotellialueen toiselle reunalle, että näkee alueen kokonaan.

Pala hjuutsia aulaa ja nättejä lyhtyjä.

Illalla hotellin alue on todella kauniisti valaistu.

Mukanamme matkakaverina on tällä kertaa ”Talttis”, eli vanha kunnon talttamato. Poika ei ole ennen reissuun päässytkään, joten nyt oli jo korkea aika. Ehkäpä kannattaa bongailla Talttista erinäisistä kuvista ja paikoista pienen extra-tuliaisen toivossa. ;)

Bongaa minut!

Huomenna tulee olemaan löhöilypäivä. Aurinkoa, juomaa, ruokaa, kirjaa ja koliperttejä. Kaikki ainekset hyvälle päivälle. :)