Aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa… ja olutta.

Tähän aikaan vuodesta aurinko nousee Sharm el Sheikhissä noin 6.00 ja laskee ~17.00. Kasper ja Hanne nousevat kuitenkin täysin epäsäännöllisesti, eli tänään noin kello 8.00. Aurinkoisia tunteja päivään mahtuu täällä siis 11. Ja kyllä, todellakin siis aurinkoisia. Pilviä ei ole lainkaan ja lämpötila nousee joka päivä 30 asteeseen. Jo eilen koneesta tullessamme totesimme, että ilmasto ei ole mitenkään saunamaisen kostea / ”isku märällä pyyhkeellä kasvoille”-tyyppinen kuten esim. Filippiineillä. Hyvin miellyttävä ilmasto kokonaisuudessaan. Ilmeisesti tuuli on yleinen kaveri Egyptissä, koska ennusteissa on aina ”windy” ja 8m/s. Myös omat havainnot ensimmäisenä aamuna ovat samansuuntaisia.

Tässä lämpötilassa tuuli on varsin toivottava seuralainen.

Aamupalalle menimme samaan ravintolaan, jossa eilen olimme ensimmäisellä päivällisbuffetilla. Valinnanvaraa on paljon, jopa hiukan liikaa. Jossain määrin nämä buffetit aikaansaavatkin sellaisen kuvan, että laatu yritetään korvata määrällä. Kokonaisuudessaan aamupala oli kuitenkin erittäin hyvä: vastapaistetut munakkaat punasipulilla, kinkulla ja chilillä olivat Kasperin suosikki. Päätyipä hakemaan paistajapojalta vielä toisenkin samanmoisen. Muuta lautaselle päätynyttä oli croissantit, hedelmät, leivät, erilaiset juustot, beef baconit, jne. Maaru pullolleen ja huoneen kautta altaalle.

Hotellihuoneemme siivouksen jälkeen. Huomatkaa hienot taittelut päiväpeitossa ja Hannen jenkkihuivissa.

Aurinkolavettia tulikin metsästettyä sitten vähän pitempään. Jossain määrin aurinkolavetti-uima-allas-suhde on Grand Hotellissa hiukan vääristynyt. Yhden altaan ympärillä ei ole kuin parikymmentä lavettia. Altaat ovat kuitenkin aikas isoja ja uimareita per allas näkyi aamupäivällä ehkä 2. No, lopulta saimme lavetit Beach club ravintolan kattoterassilta, melko äänekkäästi pöhisevän ilmastointilaitteen vierestä. Nyt ainakin opimme, että aurinkolavetit pitää käydä varaamassa oransseilla pyyhkeillä ennen aamupalaa, mieluiten jo heti ”sallitun varaamisajan” alkaessa, eli kello 8.00. Muuten ahneet 50-vuotiaat saksalaiset käyvät asettamassa ahterinsa juuri parhaiden uima-allaspaikkojen viereen ennen meitä.

10.00 aikaan alkoi tervetulo-tilaisuus Tjäreborgin toimesta. Saimme pienen briefin Egyptin historiasta ja järjestettävistä retkistä. Enpä tosiaan aiemmin tiennyt, että Egyptin pinta-alasta 96% on aavikkoa. Vielä huonommin asiat ovat Siinain niemimaalla, eli tällä erikoisella maankappaleella missä majailemme, joka kuuluu siis Afrikkaan, mutta sijaitsee Aasian maanosassa: koko alue on joko vuoristoa tai aavikkoa. Jonkinlaisena yllätyksenä tämä kyllä tuli, mutta jos miettii näkemiämme maisemia ja muutenkin arkipäiväistä luontoa hotellin lähistöllä, on tämä varmasti aivan totta.

Kasper oli niin tarkkaavaisena tervetulotilaisuudessa, että kysyi jälkikäteen Hannelta: “Kumpikos oppaamme nimi olikaan, Laura vai Lauri?”

Kuivakkaa o.

Tilaisuuden lopuksi osallistuneet pystyivät varaamaan retkiä. Noh, tämäpä olikin sitten melkoinen ajanhaaskaustilaisuus. Jo aiemmilta päiviltä tutuksi tullut ODOTTELU nousi jälleen esiin. Jokainen 50v pariskunta kysyi vuorollaan samat kysymykset, vaikka olivat ne varmasti jo kuulleet, kun edelliset olivat ne kysyneet. Joka kerta vastaukset tulivat kuitenkin yllätyksenä: ”Se Kairon bussi lähtee 00.45.” ”Kyllä, voi maksaa käteisellä tai kortilla” ”Muistakaa ottaa mukaan sukat ja tyyny, varatkaa myös välipalapussi” jne. Jokaisen kohdan jälkeen turistien suut aukesivat uuden ja ihmeellisen tiedon tultua julki…

Me satuimme jäämään jonon viimeisiksi. Odoteltuamme noin 15 minuuttia, päätimme lähteä vaihtamaan rahaa ja katsomaan paikallista ”ostoskeskusta”. IHAN USKOMATON LÄPPÄ KOKO PAIKKA! Ostoskeskus Il Mercato oli aivan yksinkertaisesti tyhjä. Alakertaan ei edes päässyt ja siellä näkyi vain kivenmurikoita ja seinälaattoja lattioilla. Koko ostoskeskuksessa oli vain yksi 10m2 kokoinen kauppa, jossa myytiin rihkamaa. Kaikkien muiden kauppojen ovet olivat ostoskeskuksen ulkopuolella, eikä kohti sisätiloja. Huhhuh.

Ja sittenhän päästään vasta siihen mielenkiintoisimpaan vaiheeseen, eli rahanvaihtoon pankissa. Tuli kyllä todettua, että Egyptissä palvelu pelaa vain hotelleissa. Kun menimme pankkiin, saimme rahanvaihtoon jonotusnumeron ”45”. Pankissa oli sisällä ehkä 4 henkilöä ja palvelutiskillä paistoi numero 36. Mihinköhän ne muut jonottajat olivat oikein kadonneet? Jokatapauksessa odottelimme noin 20 minuuttia, minkä aikana pari kauluspaitaista miestä kuljetteli rullilla varustettuja toimistotuoleja pankin päästä päähän, ilman mitään sen suurempaa funktiota. Palvelu eteni samassa ajassa numerosta 35 numeroon 37. Tiskillä oli vain yksi mies töissä ja ihmettelimme mikä tässä oikein vie noin kauan? Ei luulisi rahanvaihdon vievän kahta minuuttia pidempään per asiakas. Pankkiin tuli kaksi muutakin suomalaista, joiden kanssa hiukan vaihdoimme kuulumisia ja saimme tietää, että olemme menossa samalle retkelle huomenna. Kyseessä on siis aiemmin mainittu snorklausretki Ras Mohammedin luonnonsuojelualueelle.

Kasper matkalla kohti Il Mercatoa.

Vielä jonkin aikaa odoteltuamme, pääsimme tiskille vaihtamaan rahat. Tuolloin palvelunumero näytti 39:a, eikä meidän meidän nelivitosella ollut mitään tekemistä jonotuksen kanssa. Vaihto itsessään veikin sitten vain alle minuutin. Kurssikin oli hyvä 7,9448, kun hotellillamme se olisi ollut vain 7,15. Eli yli 10% parempi kurssi pankissa kuin hotellissa. Ehkäpä se odotus oli lopulta sen arvoista..?

Sitten pääsimmekin takaisin hotellille ja tuleva retkioppaamme oli vielä onneksi kokoustilassa ja pääsimme maksamaan huomisen retkemme. Hintaa per jamppa tuli 54 euroa, sisältäen veden, lounaan, kuljetukset ja snorklausvarusteet. Ihan ok hinta, mutta olisi voinut olla edullisempikin.

Sittenpä suuntasimmekin jo aiemmin varaamillemme lavettipaikoille ja löffimme lähes koko aurinkoisen ajan paikoillamme. Irtauduimme toimipisteeltämme ainoastaan syömään Beach Clubiin ja uimaan. Paikoiltaan ei oikeastaan tarvinnut nousta lainkaan, koska tarjoilijat tulivat kyselemään että: ”Saisiko olla juotavaa”, tosin siis englanniksi. Vastauksena ”Yes, beer please” ja laseja tuotiinkin heti kaksin kappalein. Hyvä meininki. J

Ranta-alueen kaislakatot.

The ace of spades! Sekä salaatti loistavalla egyptiläisellä juustolla. Jopa Kasper kelpuutti juuston kitaansa!

Emme muistaneet eilen varata illallisravintolapaikkaa a’la carte-puodeista, joten päädyimme päärakennuksen Sharm buffet-ravintolaan. Sama linja ruokien suhteen jatkui: valikoimaa oli paljon, mutta maut eivät varsinaisesti säväyttäneet. Oli ”Tex mex”-osio, ”Oriental”-osio ja paljon muita, siltikään emme varsinaisia makunautintoja saaneet. Erityisesti liha(s) on melko sitkaista ja huonolaatuista niin uima- kuin buffet-altaiden äärellä. Liha(s) siis roikkuu… hampaiden välissä… ruokailun jälkeen. Kalaruoat ovat sen sijaan yllättäneet positiivisesti. Niiden laatu on ollut hyvä ja mautkin kohdallaan. Joka kerta Kasper kuitenkin toivoo lihojen tilanteen muuttuneen ja rohkeasti maistaa aina uudelleen ja uudelleen, pettyen. Mutta, mahat saimme taas täyteen.

Keskus-uima-allassaarella oli Alexandria-ilta, joka olisi maksanut 19 euroa lisää. Ainakin Kasperin mielestä homma näytti niin ”&&¤#:lta, että hänelle olisi pitänyt ennemminkin maksaa 19 euroa, jotta olisi koko illan jaksanut katsella ko. esityksiä. Eräässä tanssiosiossa kolme miestä ja kaksi naista heiluttelivat ja kolistelivat lusikoita 10 minuutin ajan. Välillä poijaat sheikkasivat takapuoliaan toisiaan vasten ja muut jatkoivat kolistelua. Kasper ei vakuuttunut. Hanne sen sijaan oli aivan tohkeissaan. ;)

Tänään olikin siis ”ei niin tapahtumarikas” päivä. Keskityimme täysillä rentoutumiseen ja hampaat irveessä otettiin aurinkoa laveteillamme.

Onnittelut “Neepelle” nopeasta Talttiksen bongauksesta. Eilisen viimeinen kuva, jossa Talttis huutaa, että “Bongaa minut!” oikeutti Neepen vain puoleen pisteeseen. Missä muualla Talttis piileksii?

Neepi otti puolikkaalla pisteellään paalupaikan bongauskisassa, joka onkin tällä kertaa vain viikon mittainen. Löytyykö Talttista tämän päivän kuvista lainkaan..?