Päivä punaisena meressä

Aamu alkoi niin sanotusti inttimeiningillä: oli aivan tajuton kiire odottamaan. Heräsimme noin kello 8.00 ja aurinkorasvauksen jälkeen lähdimme aamupalalle. Noh, ravinteli olikin täynnä ja aamun suunnitelmamme hiukan kyykähtivät. Nopea siirtyminen huoneen kautta seuraavaan ravintolaan, nopeasti omelettia pannun kautta naamariin ja aulaan odottamaan lähtöä Ras Muhammediin snorklaamaan. Kello oli tuolloin 8.38, kiireen tuntu oli siis ihan aiheellista. Bussin piti noutaa meidät ja useat muut suomalaisturistit hotellin ala-aulasta nimittäin TASAN 8.40, mutta lopulta bussi saapuikin 9.15. Oppaamme Laur(a/i) sanoikin, että Egyptissä kaikki ajat ovat ”noin aikoja”.

Vaikka on kiire, pitää silti aina löytyä hetki kauniille kukille.

Lähdimme ajamaan kohti satamaa, ajoajaksi arvioitiin noin 15 Egyptin minuuttia. Tällä kertaa ajat pitivät paikkansa ja muutenkin toiminta oli hyvin sujuvaa. Nousimme laivaan suurpiirteisen turvatarkastuksen jälkeen laina-snorkkelit kainalossa ja suuntasimme kohti aavaa. Keli oli jälleen kerran loistava. Tuultakaan ei ollut niin paljon kuin aiempina päivinä, mutta merenkäynti oli silti vähintäänkin kohtalaista. Vielä illallakin sekä Hannella että Kasperilla heitti päässä. Suuremmilta pahoinvoinneilta kuitenkin vältyttiin laivan peräkannen makuupaikkojen ansiosta.

Tästä kaoottisesta satamasta selvittiin alle vartissa.

Hulina ei pikku-kisun päikkäreitä paljoa haitannut. Terveisiä Ossi- ja Pilli-kisuille Tampereelle!

Reissumme Ras Muhammadiin sisälsi kolme snorklaus-pysähdystä joista kaksi ensimmäistä suoritettiin ryhmän ja oppaan kanssa. Ryhmämme oli aika suuri (arviolta 30 ukkoa/akkaa) ja joukossa oli muutama ensikertalainen sekä pari lasta. Tämä aiheutti sen, että ryhmän liikkuminen aiheutti lukuisia törmäyksiä: milloin oma käsi hiveli naapurin takapuolta ja milloin edellämenijän räpylät olivat omassa suussa… Noh, oppaamme onnistui osoittelemaan onnistuneesti milloin mureenaa, perhoskalaa, papukaijakalaa ja monia muita hienoja kaloja. Opimme siinä samalla muutaman fisustimen nimen. =)

Yhden pulahduksen kesto oli 30 Egyptin minuuttia, joka tuntui kyllä varsin riittävältä ajalta, varsinkin kun Kasperin maski ei oikein pitänyt vettä. Paitsi maskin sisäpuolella. Tämä jatkuva maskin rämppääminen pisti Kasperin kädet niin hapoille, että pieni tauko auringossa leväten teki eetvarttia.

Zetoria.

Kahden räpiköintireissun jälkeen koitti lounas-aika. Purtavaa oli suhteellisen monipuolisesti ja ainakin Hannelle maistui hyvin. Viimeinen uintipätkä päästiin suorittamaan omatoimisesti… onneksi. Alkoi kasvot olemaankin jo aika muodottomat lukuisten räpyläniskujen jäljiltä. Tällä kertaa olimme onnekkaita ja näimme kerrassaan upean hörhelökalan (ei virallinen nimi), Tämä oli mureenan ja Flat fishin kanssa ainut laji, jota emme vielä Filippiineillä olleet nähneet. Lisäksi saimme erään suomalaiskaverin ottamaan meistä kuvan veden alla. Ikävä kyllä saamme kuvan vasta kun hän pääsee Suomeen. Ensi reissulle tarttee kyllä ehdottomasti hommata oma vedenalaiskamera. Hintaa on kuulemma vaivaiset 59€. Ainakin tuolla kyseisellä vehkeellä.

Hieno reissu kokonaisuudessaan, vaikkei paljon uutta nähtykään. Kyllä se vedenalaisen maailman katselu on silti aina jännää ja hienoa. Varsinkin täällä Egyptissä, kun maalla on niin kuivaa ja elotonta ja veden alla näkemistä on NIIN paljon enemmän. Jos ei ole koskaan kirkkaissa vesissä snorklannut, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ja ehkä ennen snorklaamista katsoa ”Nemoa etsimässä” vielä kerran.

Sharm el Sheikhin lentokentällä järjestetään International Air Show tämän viikon lopulla. Kuvassa ilmeisesti siihen osallistuva koneosasto. Taisipa olla 8+4kpl muodostelmassa.

Takaisin hotellille päästyämme menimme Oliveen syömään. Kyseessä on siis välimerellinen ravintola hotellin alueella. Osa annoksista kuuluu all-inclusive-ohjelmaan, joistakin joutuu maksamaan lisää. Päädyimme kuitenkin lisämaksuttomaan versioon. Alkupalaksi Hanne otti mozzarella-tomattikeiton ja jonkun foccacian. Kasper otti kanasalaatin, jossa oli kanaa ja salaattia. Annoksista voiton vei hiukan yllättäen kana ja salaatti. Kastikkeena oli tummaa balsamicoa, erittäin hyvää sellaista. Tomaattikeitto oli puolestaan aivan täyttä vettä.

Pääruoat olivat melko kotiruokamaiset, lasagne ja pastaa arabiata. Perusmättöä. Kun pääruoan lautaset tultiin keräämään pois, sanoi tarjoilijapoika jotain tähän tyyliin: ”Ice cream?” Alussa olimme jo tilanneet Hannelle vaniljajäätelön ja Kasperille tiramisun. Kasper vastasi tarjoilijalle: ”Ice cream for her, tiramisu for me”. Seurasi erikoinen tapahtumaketju: Tarjoilija sanoi (ehkä): ”Ice cream finished” ja Kasper kysyi: ”What was finished?” Tarjoilija: ”You. Finished, ice cream?” Tämän jälkeen pälyilimme Hannen kanssa toisiamme epäluuloisina ja Hanne kysyi vielä: ”So, no icecream?” ymmärtäen tarjoilija lähti kantamaan lautasiaan ja naureskeli mennessään. Meillä ei kyllä syttynyt yksikään lyhty.

Meni minuutti ja sama tarjoilija kantoi pöytään sekä tiramisun että vaniljajäätelön…

Varsin hyvä tiramisu ja misun kermainen vaniljajäätelö.

Ruoan jälkeen päätimme lähteä varaamaan a’la carte illallisisvuoroja seuraaville päiville. Täytyy kyllä myöntää, että järkkärikameralla ja edes hitusella taiteellista silmää varustettu henkilö saisi otettua niin nättejä ja tunnelmallisia kuvia hotellimme alueelta, että oksat pois.

Lyhdyt sivulla, tapas-ravintola päällä.

Varausten jälkeen lähdimme kävelylle pikkukauppaan hakemaan namia. Kadulla käpytellessämme juttelimme, että taitaapa jäädä tuo Kairon reissu tällä kertaa tekemättä. Vaihtoehtoina kun olivat joko noin 300€/nassu maksava lentomatka tai 20 tuntia kestävä bussireissu. Kun tietää lähtökohdat (eli Kasperin piheys ja Hannen matkapahoinvointi), ei kumpikaan vaihtoehto oikein innostanut.

Matkalla pikkukauppaan eteemme osui ihkaelävä kameli, jonka selkään jouduimme syystä tai toisesta istuskelemaan. Elukka haisi ihan helv*#%in pahalle! Kameli oli parkkeerattu omalle paikalleen, heti mönkijän viereen. Rodeoidessamme kamelilla, tuli samaiselle nurmialueelle mies, joka rupesi esittelemään meille putiikkinsa tarjontaa. Ja sattuipas somasti: Mies lykkäsi esitteen käteen, ”Kairo lentäen (all-inclusive)” 120 englannin puntaa. Taitaapa sittenkin tämä kaksikko lähteä Kairoon. :)

Uudempaa ja vanhempaa kulkuneuvoa parkissa.

Hinnaksi saimme neuvoteltua 135 euroa kun se lähtökohtaisesti oli 140€/nissu. Nyt sitten vaan toivotaan, että bussi oikeasti tulee hakemaan meidät lentokentälle ja että kaikki menee muutenkin hyvin. Kysyimme hotellin oppaalta ko. putiikin toiminnasta ja sanoi sen olevan kyllä luotettavaa. Muutenkin reissutarjonta oli aika kattavaa ja huomattavasti edullisempaa kuin hotellimme / Tjäreborgin kautta varattavat. Voipi olla, että päädymme vielä beduiini-illalliselle kyseisen agencyn kautta.

That one, I’ll take it!

Neepi oli jälleen nopein bongaamaan Talttamadon. ½ pistettä menee myös Mökölle, joka totesi ettei Talttis ollut piiloutunut yhteenkään eilisen kuvaan. Tilanne on siis: Neepi 1½, Mökö ½. Tilanne on erittäin kutkuttava.

Huomenna päivämme tulee alkamaan jo kello 6.30. Tavoitteena on saada varattua erinomaiset lavettipaikat. Ja kuten tuli jo todettua, aikaiset saksalaiset madon nappaa. Varausaika alkaa tosiaan jo kello 7, eikä kello 8 kuten aiemmin luulimme. Tavoitteena on maata altailla huomenna koko päivä ja hyvillä paikoilla. Ja vaikka tämän päivän merkinnän otsikko antaa ymmärtää, että olisimme palaneet, ei näin ole. Huomisen jälkeen voi asia olla jo ihan toisin. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.