Ihmeelliset Pyramidit

Kellon pirinä kiskoi Hannen ylös sängystä 3.05. Kasper oli tällä kertaa se, jonka oli jäätävä vielä hetkeksi sänkyyn pyörimään. Pakko oli kuitenkin nousta, koska lentokoneet ei tunnetusti paljoa odottele. Nopean aamupalan kautta odottamaan kuljetusta kentälle. Tulisiko sitä lainkaan, vai oliko tiedossa vain uusi päivä uima-altaalla?

Kyyti saapui kuitenkin sovitusti tasan 4.00. Nappasimme kyytiin vielä saksalaisen tyttökaksikon ja suuntasimme kohti lentokenttää. Tähän mennessä kaikki sujui kuin rasvattu. Epäluulot alkoi pikkuhiljaa karisemaan, kun istuimme lentoliput kourassa lähtöaulassa muiden turistien kanssa odottelemassa koneen lähtöä. Koneeseenkin pääsimme ajallaan ja startti tapahtui juuri aikataulun mukaan. Ei kovin Egyptimäistä toimintaa millään saralla!

Kun pääsimme Kairoon laskuun, totesimme että kyllä lentäminen oli ainoa oikea matkustusvaihtoehto. Bussimatka olisi kestänyt noin 9 tuntia ja Hannen pahoinvointi olisi ollut taattu. Nyt olimme perillä jo kello 7.30 ja melko hyvissä ruumiin- ja sielunvoimissa. Vastassa Kairon päässä meillä oli Abdul. Mies, jolla oli kuuluva ääni, mahtava huumorintaju ja kaksi vaimoa. Tämä lyhyt energiapakkaus oli yksinkertaisesti uskomattoman hyvä opas. Ryhmämme koostui tosiaan vain viidestä hengestä, 2+2 +opas. Juuri sopivan kokoinen verrattuna Tjäreborgin bussimatkan 40:een.

Abdulin kertomukset olivat erittäin hauskoja ja mieleenpainuvia.

Ensimmäisenä suuntasimme Egyptiläiseen museoon. Aloitimme pihamaalta, johon oli koottu jonkin verran patsaita. Näitä sai kuvata, joten heiluimme vartin verran kameran kanssa, kunnes kello tuli 9.00 ja museo aukesi. Ikävä kyllä museossa sisällä kuvaaminen oli kielletty ja meidän kamerat vietiin säilöön sisälläolomme ajaksi.

Egyptiläinen museo erottui väriltään harmaasta joukosta melko selvästi.

Kasper innostui miehiseen tapaan vertailemaan nyrkkien kokoa.

Yläkerrassa sijaitsivat Tutankhamonin hauta-aarteet, muumiohuoneet ynnä muuta todella vanhaa ja arvokasta. Saimme paljon mielenkiintoista tietoa oppaaltamme ja aarteet olivat kyllä näkemisen arvoisia. Tutankhamonin, joka oli kuollessaan vain 19-vuotias, tärkeimmät aarteet oli koottu yhteen huoneeseen. Huoneessa oli lukuisia täyskultaisia rannekoruja, 2 kullattua sarkofagia ja paljon muuta. Kuitenkin suurimman huomion vei huoneen keskelle asetettu Tutankhamonin kuolinnaamio. Tämä aivan upean kaunis kokokultainen taideteos sai kyllä sydämen lyömään pari kertaa tyhjää ja hiljentymään hetkeksi. Kuinka näin upeita luomuksia on pystytty tekemään noin 5000 vuotta sitten?

Tästä olisi kyllä kiva ollut ottaa itsekin kuva. (Kuva Worldpress.com)

Tutankhamon oli niin sanotusti vähäpätöinen poikakuningas, joka on tullut kuuluisaksi ainoastaan sen vuoksi, ettei hänen hautaansa oltu löydetty (ja ryöstetty) kuin vasta tällä vuosisadalla. Kuitenkin hauta-aarteet veivät useita isoja huoneita ja niissä oleva kultamäärä oli aivan käsittämätön. Ja edelleen, hän oli vain hyvin pieni ja mitätön kuningas. Millaisia aarteita esimerkiksi Ramses toisen, tämän mahtavan kuninkaan hauta onkaan aikoinaan sisältänyt?

Yläkerrassa sijaitsi myös muumiohuoneet. Ihmismuumioita katsomaan olisi maksanut sataa puntaa/nuppi, mutta eläinmuumioita pääsi katsomaan ilmaiseksi. Päädyimme kiertämään elukkamuumiot läpi – oli krokotiilia, koiraa, apinaa, lehmää, hevosta yms… Jo tässäkin oli muumioita ihan riittämiin.

Museon alakerrassa sijaitsi patsaita kolmelta eri kuningasaikakaudelta. Abdul kertoi historiasta hyvin seikkaperäisesti, joten kyllästymisen uhkaa ei ollut. Vaikea uskoa että vielä kaikkien näiden aarteiden ja patsaiden jälkeen suurin osa on kuitenkin viety pois Egyptistä Ranskaan, USA:aan ja etenkin Britteihin. Esineitä tässä museossa oli siis yli 200 000. Emme suinkaan kiertäneet kaikkia esineitä. Onneksi oli pätevä opas mukana, joka osasi viedä meidät merkittävimpien ja kiinnostavimpien kohteiden luokse.

Museossa vierähti tasan kaksi tuntia, eli lopettelimme kello 11.00. Aamupalaa olimme nauttineet klo 3.30, joten nälkä oli jo hirmuinen. Suuntasimme Niilin varrella sijaitsevaan ravintola Nile Lilyyn. Tarjolla oli buffetpöytä, jonka antimet olivat hyvin kattavia ja maistuivat hyvältä. Tämä ateriakokonaisuus vei kyllä voiton hotellimme buffetsapuskoista ja jopa jälkkärin suklaamousse oli tosi hyvää.

Ruokapaikkamme.

Niilin varret ovat reheviä, joskin itse virtaan oli heitetty roskia.

Yleinen kuva Kairosta ei ollut läheskään niin paha kuin olimme kuulleet. Hektisyys oli pientä verrattuna esim. Saigoniin tai Bangkokiin, eikä roskia näkynyt juuri missään. Yleisestihän roskat heitellään Kairossa kaduille tai dumpataan aavikolle. Iltaisin niitä sitten poltellaan nuotioilla, hirvittävän hajun levitessä ympäri kaupunkia. Ei mikään ihanteellinen jätehuoltojärjestelmä, vai mitä olette mieltä?

Ruokailun jälkeen oli fyysinen nälkä voitettu. Jäljelle jäi kuitenkin vielä henkinen Pyramidien nälkä. Lähdimme ajamaan kohti Gizaa. Jo kaukaa rupesivat isot kolmionmuotoiset silhuetit erottumaan taivaanrannasta. Pysähdyimmekin tien varteen ottamaan kuvia, joissa kaikki kolme suurta oli helppo vangita samaan kuvaan.

Niin lähellä, mutta niin kaukana. Pyramidit toimivat hyvänä maamerkkinä Kairon alueella.

Matkalla oli kuitenkin vielä yksi pysähdyspaikka ennen Pyramidejä, papyrus-instituutti. Siellä näimme kuinka papyrusta valmistetaan käytännössä. Lisäksi liikkeessä myytiin useita erilaisia toinen toistaan upeampia papyrukselle tehtyjä taideteoksia. Halvimpien hinnat alkoivat muutamista euroista, kalleimmat olivat noin 1000 euron luokkaa.

Todella hauska herrasmies esitteli meille papyruksen tuotannon alkuvaiheet…

…ja myös muutaman välivaiheen jälkeisiä valmiita tuotoksia. Osaatko kirjoittaa nimesi näillä aakkosilla?

Edelleen matka jatkui kohti määränpäätämme ja jännitys senkuin kasvoi. 20 minuutin ajon jälkeen saavuimme perille. Kävellessämme kohti suurinta, Kheopsin pyramidia ei sen kokoa pystynyt ymmärtämään. Vasta kun pääsi lähemmäs, tajusi kuinka iso se todella on. 145 metriä korkea, painoa 6 miljoonaa tonnia. Kyseessä ei siis ole mikään pikku-kyhäelmä, vaan 100 000 miehen 23 vuoden työ!

Pääsimme kurkistamaan suu-aukosta sisään, mutta vierailu Pyramidin sisällä olisi maksanut sata puntaa/lärvi. Päädyimme skippaamaan tämän, koska oppaamme lupasi viedä meidät sisään pienempään pyramidiin, jonne oli ilmainen sisäänpääsy. Aikamme ihasteltua Kheopsia, siirryimme seuraavalle Pyramidille. Toinen, eli Faarao Khefrenin Pyramidi oli meidän mielestämme kaikkein hienoin, koska sen yläosa poikkesi muista. Siinä oli havaittavissa täysin sileää pintaa.

Toiseksi suurin pyramideista, Khefren on hiukan isänsä pyramidia matalampi, vain 135m korkea räpellys.

Kolmannen, suuremmista pienimmän pyramidin luona oli mahdollisuus päästä ratsastamaan kamelilla. Tilaisuus oli niin houkutteleva, että päätimme sijoittaa rahamme kamelitalouteen. Hintaa 50 puntaa/nekku. Nousimme peräkkäin Michael Jacksonin (kyllä vain, kameli oli nimeltään Michael Jackson) selkään, Hanne edessä ja Kasper tiukasti (Hannen) hanurissa kiinni. Hanne starttasi kamelin ja löi ykkösen silmään. Jacko yskähteli, mutta lähti viimein huojuen liikkeelle. Väillä Michael villiintyi jopa ottamaan pari juoksuaskelta, ja meillä molemmilla oli hieman ongelmia pysyä kyydissä. Maisemat “ylhäältä” olivat hienot ja taluttajapoika Hassan kertoili liukuhihnalta opettelemiaan vitsejä. Kokemus oli kyllä suomi-pojalle ja -tytölle ainutlaatuinen ja helposti sadan punnan arvoinen.

Pyramidi kantoon ja menoksi!

Yllättäen Michael Jackson oli kiinnostunut nuorista pojista. *MUISKIS*

Ihailtuamme pyramideja aikamme, kävelimme vielä Kheopsin ympäri suorittaaksemme erään geokätkön. Toinen kätkö olisi pitänyt löytyä lähellä olevasta muurista, mutta ilmeisesti joku vartijoista oli vienyt sen. Kuuleman mukaan vartija oli egyptiläiseen tyyliin ottanut kätkön itselleen ja luovuttaisi sen etsijälle maksua vastaan. Me emme sattuneet törmäämään kyseiseen vartijaan, emmekä olisi kyllä maksaneetkaan.

Kaikenkaikkiaan pyramideja Gizassa on 9, kolme suurta ja 6 pientä. Oppaamme lupauksen mukaan pääsimme sisälle erääseen pieneen pyramidiin. Suuaukosta lähti pieni käytävä alaviistoon. Kulkeminen täytyi suorittaa kumarassa, mutta alhaalla sijaitsevassa kammiossa pystyi seisomaan suorassa. Kammiot olivat aika pieniä, eikä niissä ollut paljoa näkemistä mutta tulipahan käytyä.

Hannen ensimmäinen kuvanmuokkaus…… Menossa hautakammioon noin 20m maan alle.

Noustuamme haudasta takaisin elävienkirjoihin, suuntasimme kohti Sfinksiä, tuota nenätöntä leijonamiestä. Kasperille tuli yllätyksenä, että se onkin noin “pieni”. Mielenkiintoista on se, että koko komeus on tehty yhdestä kivestä. Abdul sanoi: “Eihän se nyt niin kovin vaikeaa ole. Otetaan vain yksi iso kivi ja naputellaan pois kaikki mikä ei näytä Sfinksiltä.”

Sfinksi ilta-auringon valossa.

Talttis tykkäsi Sfinksistä kovasti. *PUSI PUSI*

Kerkesimme ihailla Sfinksiä noin 20 minuutta, minkä jälkeen olikin jo aika suunnata kohti lentokenttää, matkaa oli kuitenkin yli tunnin verran. Matkan aikana ryhmämme vertaii kiivaasti kulttuurien eroja. Opas ottikin rohkeasti kantaa muslimeille herkkiin aiheisiin kuten naisen asemaan, politiikkaan, samaa sukupuolta olevien liittoihin, jne. Tunti vierähti hetkessä, kun jokainen ryhmästämme esitti vapautuneesti omia mielipiteitään. Keskustelu oli erittäin avointa ja välillä tuntui että aiheet hipoivat jopa hyvänmaun rajoja. Äärimmäisen mielenkiintoista ja avartavaa kuulla oikeita, rehellisiä näkemyksiä täysin eri kulttuurista olevan henkilön suusta.

Päivän aikana ystävystyimme saksalaisten Elken ja Annan kanssa.

Paluulentomme ja autokyytimme sujuivat mallikkaasti ja pääsimme takaisin hotellille ennen kymmentä. Nopean ruokailun jälkeen suuntasimme suoraan nukkumaan, olihan takana pitkä ja tapahtumarikas päivä. Ehdottomasti kaiken rahan ja vaivan arvoinen päivämatka ja erityiskiitos sujuvasta kokonaisuudesta kuuluu Aqua Blue Sharmin oppaammelle Abdulille!

Tätä maisemaa jäämme muistelemaan lämmöllä.

Tämän hetken “Toukka-tilanne” on Neepi 2½ & Mökö 2½. Mökö bongasi hienosti toukan ensimmäisenä lyhtypylvään reunalta ja Neepi pimeästä “Valot illassa”-kuvasta, jossa näkyi vain Talttiksen sarvien silhuetit. Muissa kuvissa Talttamato ei olekaan piileskellyt. Tiukka loppukiri siis alkakoon!