Huh hellettä!

Kuten eilen päätimme, Kasper lähti aamuvarhaisella varaamaan lavettipaikkoja uima-altaan ääreltä. Kello näytti tuolloin 6.50. Hanne se vain käänsi kylkeä ja huuteli että ”nuku nyt”. Kasper kuitenkin toteutti sovittua suunnitelmaa ja lähti katsomaan tilannetta uima-altailla. Vaikka Kasper oli etuajassa, oli silti yli puolet laveteista jo viety. Varaus onnistui hyvin ja saimme juuri ne paikat, jotka eilisillalla kävimme scouttaamassa pimeäntulon jälkeen. Hyvien paikkojen saaminen tuotti mielihyvää, koska heti aamusta tuntui, että oli tulossa todella kuuma päivä. Tuulta ei ollut nimittäin lainkaan.

Lopulta Hannen kömmittyä altaalle, päätimme mennä uima-altaan vieressä olevaan”Crepes and sweets” -ravintolaan aamupalalle syömään lättyjä. Nam nam. Ja sitten löffimään. Noin yhdeksän pintaan alkoi aamun ”radiolähetys” . DJ-ukko kiikutti paikalle kaksi Rosenlewin jenkkikaapin kokoista ämyriä, joiden äänenlaatu muistutti lähinnä Nokian ensimmäisiä puhelimia, jotka toistivat ainoastaan polyfonisia soittoääniä. No, äänenlaadunhan pystyy aina korvaamaan äänenvoimakkuudella! Musa soimaan ja fiilis kattoon! :)

Hotellin henkilökunta innostui pistämään shown pystyyn tanssahtelemalla ”Opa Opa”:n tahtiin.

-“Tosimies ei tanssi” - Kasper

Tanssin perään altaassa alkoikin vesijumppa. Hanne innostui mukaan jumppaamaan, mutta oli hieman pettynyt tunnin löysyyteen. Hauskaa se oli, mutta raikas (lue: kylmä) uima-allasvesi meinasi haitata keskittymiskykyä. 30 minuutin aikana tehtiin kaikenlaista pikkukivaa ja se olikin ehkä lähempänä leikkimistä kuin jumppaa.

Kaikki yhes koos!

Loppu aamupäivä kuntoilun jälkeen vierähti laakereilla lepäillen. Kun hikinorot rupesivat kastelemaan pyyhettä, oli aika käydä viereisen altaan puolella pulahtamassa. Muutaman ”nyt mä oon yltä-päältä hiessä, mennään uimaan”-syklin jälkeen oli aika lähteä jälleen syömään. Lounaalle päädyimme hienot näkymät omaavaan ravintola Cliffiin. Perusmättöburgeria nassuun, minkä jälkeen hieman kärähtänyt nahka kaipasi jo pientä taukoa auringosta. Hetkeksi huoneeseen päikkäreille ja takaisin aurinkoon. Päivän saldona kumpikaan ei, kumma kyllä, palanut juuri lainkaan. Oltiin holvattu aurinkorasvaa siis varsin onnistuneesti.

Lounashetki kallion kupeessa.

No pakkohan tänään oli päästä shoppailemaan. Eilen Ras Muhammedista palatessamme, näimme bussin ikkunasta OIKEAN Il Mercato-ostoskeskuksen. Aiempana päivänä käymämme ostari ei lopulta siis ollutkaan Il Mercato, vaan jokin paikallinen rupu-ostoskeskus. Myönnettäköön, että muutama kerta tuli ihmeteltyä oppaan mainostamaa ”laadukasta ostoskeskusta”, kun tuota väärää siksi luulimme. Hups. :)

Päätimme siis lähteä korjaamaan harhaluulojamme ja käpyttelimme kymmenisen minuuttia hotellin edessä kulkevaa tietä eteenpäin. Molemmat petyimme vielä tähänkin Il Mercatoon. Vaikka paikka oli siisti, ei liikkeitä ollut kovin montaa. Kaikki yleisimmät länsimaalaiset vaatekaupat ja muut olivat edustettuna, samannäköisinä ja -makuisina kuin kaikissa muissakin maissa. Puma, Adidas, jne.

Puhdas Il Mercaton sisäpiha - niin roskista kuin ihmisistäkin.

Läheltä löytyi myös Old Market, eli vanha kunnon basaari-tyyppinen ostoshelkutti. Siinä missä Il Mercato oli rauhallinen ja hillitty, vilkkui Old Marketissa valot, rihkamaa myytiin tuputtamalla, jokainen sisäänheittäjä RAKASTI Suomea ja kaikki muut kliseet päälle. Arvatkaa vain kummasta paikasta tuliaiset on ostettu. :) Ei vaan. Lopputuloksena ostosreissulta oli vain pari paitaa Kasperille. Tosin sen tinkimisprosessin jälkeen, joka tähän kauppaan tarvittiin, olimme jo täysin valmiit lähtemään takaisin hotellille. Toisaalta Kasper jopa jollain kieroutuneella tasolla nautti tinkimisestä, vaikkei kauppoihin oltaisi edes päästykään. Olihan kyse ”vähemmällä rahalla ostamisesta”.

Old Market - perinteisen tuputusmarkkinoinnin pyhättö.

Taas oli Suomi-pojalla ihmettelemistä basaarissa. Tavaraa myytiin niin laidasta laitaan.

Hotellilla meitä odotti pöytävaraus ravintolaan nimeltä Fusion. Ravintolan teema on ”international, modern cooking”, eli suomennettuna nykykauraa muailmalta. Tunnelma oli oikein mukava, tällä kertaa pääsimme ulkoilmaan syömään. Rafla osoittautui pääruokien osalta oikein osuvaksi valinnaksi, ja kyllähän aina jälkkärinä tiramisu Kasperille maittaa. Varsin hyvä kokonaisuus siis.

Reissun paras pääruoka, Punaisen meren kalaa kasvispedillä. Takana Kasperin pasta-annos – ei hullumpi sekään.

Tuttuun tyyliin iltaruoan jälkeen menimme pelailemaan hiukan pingistä. Vaikka pelin tempo ei ihan hillitön näissä matseissa olekaan, saa siinä mukavasti pienen hien pintaan. Myönnettäköön, että Hanne on kehittynyt aimoharppauksin viimeisen kahden päivän aikana. Nyt alkaa jopa ylä- ja alakierteet löytämään tiensä Kasperin kenttäpuoliskolle. Tällä hetkellä suurin haaste näyttää olevan pomppivan pallon koppaaminen lattialta. :) Voi olla tulossa tiukat väännöt vielä loman lopussa!

Leppoisia, hyvänmielen pelejä.

Huomenna olisi tarkoituksena käydä katsomassa hiukan Naama Bayn aluetta. Hotelliltamme menee ilmaiskyyti ko. alueelle, mutta me haluaisimme mahdollisesti jäädä noin puolessa välissä matkaa pois ja kävellä loppumatka. Ollenkaan mahdotonta ei tietenkään ole ottaa omaa taksia hotellin edestä ja mennä mihin huvittaa ja koska huvittaa. Sitä ennen aiomme kuitenkin makoilla altailla joitakin tunteja, huomiseksi on luvattu nimittäin auringonpaistetta!

Olemme tälläkin reissulla pistäneet ihmiset veikkaamaan mistä maasta olemme kotoisin. Jo tähän mennessä arvausten kirjo on ollut huomattavan laaja: Saksa, Ruotsi, Venäjä, Puola, Englanti, Skotlanti, Espanja ja Norja. Ei yhtään Suomea… Come on!

Niin ja bongauskisa tasoittui: Mökö nappasi yhden pisteen eiliseltä. Neepi & Mökö 1½ pistettä molemmilla. Eilisellä oli vielä toinenkin kuva, jossa Talttis esiintyi. Olkaapa tarkkoina!