Paluu Koti-Suomeen

Aamulla herätessä oli jopa hiukan haikea olo, olihan edessä loman viimeinen päivä. Tuttuun tyyliin menimme varaamaan lavettipaikkoja. Saatuamme paikat, siirryimme hetiensimmäiselle aamiaiselle. Kyllä, päätimme syödä kaksi aamupalaa, koska papereiden mukaan all-inclusive-ranneke oli voimassa lähtöpäivänä kello 12 asti. Päätimme siis käydä ensin kreppi-aamupalalla ja myöhemmin buffetissa syömässä viimeiset omeletit. Krepit olivat jälleen oikein maukkaita, valitettavasti täytevalikoima on aamulla vain puolet pienempi kuin iltapäivisin.

Omnom.

Suurimman muiston aamupalalta sai aikaan kuitenkin Kasperin viimeinen omeletti. Kasper pyysi munakkaan tuplajuustolla, vähän isompana. Aiemmin kuvissa esiintynyt ”Munamies” päättikin paistaa astetta suuremman munakkaan. Sen tekemiseen kului 4 kertaa normaalia enemmän kananmunaa, 3 isoa kourallista juustoa + muita täytteitä. Paistamiseen tarvittiin lopulta kaksi paistinpannua. Lopputuloksena monsteri-munakas, joka piti nälän poissa aikas pitkään. Se oli juuri sopivan kokoinen Kasperin ruokahalulle (ja sai siitä Hannekin pienen palasen).

Jälkimmäisen aamupalan jälkeen lähdimme pakkaamaan ja luovuttamaan huoneen. Kun olimme saaneet laukkumme valmiiksi, tuli laukunkantaja hakemaan sen ja viemään vastaanottoon. Sillä aikaa siirryimme aulaan ja annoimme huoneen avaimen pois. Oli siis aika lähteä vielä hetkeksi altaalle muhimaan.

Tänään taivaalla oli jopa hiukan pilviä. Aurinko kävikin muutamaan otteeseen jopa pilvessä, tosin vain muutamien kymmenien sekuntien ajan. Lämpöä oli jälleen heti aamusta asti tarjolla varsin sopivasti.

Kauneusunien aika. Niitä vaan taidettaisiin tarvita Kasperin osalla aika paljon enemmän.

Päivä kuluikin tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Läiskimme korttia ja kuuntelimme raivokkaasti “Opa opa”:a, joka soikin 4 kertaa päivän mittaan työntekijöiden tanssahdellessa mukana. Hannekin osallistui sivummalla tähän eleganttiin koreografiaan. :)

Viimeisen hien jälkeen otimme pienen suihkun altaan reunalla ja siirryimme vessaan vaihtamaan sopivammat vaatteet kotimatkaa varten. Oli aika siirtyä aulaan odottamaan bussikyytiä. Ryhmämme olikin kerääntynyt aulan sohville istumaan ja haikailemaan loppuvan lomansa perään. Kaikella hyvällä vaan on tapana loppua aikanaan.

Lentokentällä oli tosiaan meneillään lentonäytös ja siksi lähes kaikki matkustajakoneet olivat myöhässä. Osa enemmän, osa vähemmän. Oma lentomme oli kuitenkin vain vähän yli tunnin myöhässä. Taulun mukaan pahimmillaan delayta oli tullut joihinkin lentoihin yli kuuttakin tuntia. Koneet veivasivat aika komeita kuvioita ja temppuja, mm. pyrstöluisua matalalla. Kasper olisi mieluusti katsellut vielä hetken pitempäänkin, mutta siirryimme lopulta sisälle muun ryhmän mukana.

Poijaat kieputtivat tiiviinä osastona…

…ja myös yksittäisinä koneina.

Sisällä olikin melkoinen kaaos. Matkalaukkuhihna ei ollut toiminnassa, joten check-in tiskien edessä oli melkoiset vuoret laukkuja. Osalla suomalaisista meinasi mennä jo hermot ja alkoivat etuilemaan… ja kiroilemaan. Me jaksoimme kuitenkin odottaa rauhassa, ei se lentokone meitä kuitenkaan kelkasta jättäisi. Sitäpaitsi, eikä se luultavasti olisi edes ajallaan lähtössä.

Lentokentän hulinassa oli myös kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson.

Rahaa olimme vaihtaneet reissun aikana suoraan sanoen optimaalisesti. Pienten tuliaisostosten jälkeen lentokentällä jäi käteen tasan 1 Egyptin punta! Sen annoimme Talttikselle, joka halusikin luovuttaa sen Egyptin punaiselle ristille.

Talttis viemässä oman osuutensa keräykseen.

Koneeseen pääsimme siirtymään melko pian. Aulassa oli aika paljon kysymysmerkkejä ihmisten päiden päällä, kun kukaan ei tiennyt koska oma kone lähtee ja miltä portilta. Kun meidän porttimme aukesi, oli Englantiin matkalla olleet turistit ryhmittyneet tukkeeksi, koska taululla luki “AY1908 to Helsinki, departed 17.05″. Näin ei kuitenkaan meidän onneksemme ollut! Startti tapahtui tosiaan 1½ tuntia myöhässä, eli ei kovinkaan paljoa suhteessa muiden yhtiöiden koneisiin.

Koneemme Sharm el Sheikhin pimenevässä illassa.

Lento meni oikein rauhallisesti nukkuessa ja koneen järjestelmistä elokuvaa katsoessa. Ruoka oli hyvin tavallista perusmössöä, pastaa ja kanaa. Lentoemokaan ei osannut sanoa siitä muuta kuin: “Tänään teille on tarjolla… kanaa.” Tyytyväisinä kuitenkin söimme annoksemme, olimme nimittäin viimeksi syöneet aamupalaa.

Laskeuduttamme Helsinkiin, oli ilmasto melkoinen shokki elimistölle. Vettä, räntää, loskaa ja hirveä tuuli. Todella tunsi loman loppuneen. Lentoaseman selkeys tuntui heti hyvältä, oli tosiaan tunne kuin olisi tullut kotiin. Kaikki hoitui rivakasti ja pääsimme pian ulos. Edessä oli enää bussimatka Tampereelle. Kun sekin hoitui hienosti nukkuen, oli mukava saapua kotiin jatkamaan tutimista. Omaan kotiin, omaan sänkyyn.

Keräsimme pienen listan hyvistä ja huonoista asioista Egyptissä, joita kannattaa ottaa huomioon pohtiessaan seuraavaa lomakohdetta:

+ Ilmasto: Ei yhtään liian saunamainen, sopivan lämmin. Lämpöä ja aurinkoa riittää lähes poikkeuksetta.

+ Sijainti: Jos Suomesta haluaa lähteä lämpimään maahan marraskuussa, ei Euroopasta oikein löydy sopivaa kohdetta. Kaukoitään / vastaavaan verrattuna lentoaika on todella lyhyt, alle viisi tuntia.

+ Ystävällisyys: Egyptiläiset tuntuivat olevan todella palvelualttiita ja avoimia. Keskustelua ja pikkujutustelua syntyi luontevasti. Paikalliset myös vitsailivat ja keljuilivat.

+ Paljon nähtävää: Sharm el Sheikhin alueella on paljon nähtävää lähinnä veden alla, muuten Egyptin rikkaan historian tuntien on nähtävää ympäri koko maan. Suurimpana vetonaulana tietysti Pyramidit ja Luxor, jossa on Kuninkaiden laakso. Muutenkin erilaisia retkiä mielenkiintoisiin paikkoihin oli runsaasti, eikä niiden hinnatkaan olleet kovin pahoja paikallisten matkanjärjestäjien kautta.

+ Snorklaus- ja sukelluskohteet: Vaikka Sharm el Sheikhin alue on yksi maailman parhaista sukelluskohteista, on näkemistä snorklaajallekin hyvin. Vaikka kalat ja korallit ovat hyvin samantyyppisiä kuin esim. Filippiineillä ja Thaimaassa, ovat ne silti näkemisen arvoisia.

+ Vähäiset vatsaongelmat: Vaikka kuuleman mukaan lähes 100% Egyptiin matkustavista saa jonkin asteisen vatsataudin, emme me saaneet oikeastaan mitään. Grand hotellissa käytettiin puhdistettua vettä ruoanlaitossa ja jääpaloissa ja muutenkin hotellin alue oli todella siisti. Tuntui, että vatsataudin riski tällaisessa paikassa oli hyvin pieni. Tietenkin säännöllisesti käytetty käsidesi (erityisesti ja aina rahojen koskettelun jälkeen) yhdessä maitohappobakteeritablettien kanssa lisäsivät vastustuskykyä.

+ Paikallisten hyvä kielitaito: Oikeastaan kertaakaan ei tullut vastaan sellaista tilannetta, että emme olisi saaneet haluamaamme, tai emme olisi ymmärtäneet mitä seuraavaksi tapahtuu. Paikalliset puhuivat melko selkeästi ja tuntuivat myös ymmärtävän mitä me sanoimme. Erityisesti oppaamme Abdulin kielitaito oli erinomainen.

+ / - Kulttuuri: Egyptiläinen meininki oli varsin leppoista ja palvelualtista. Kuitenkin taustalla oli aina se pieni aspekti, että kaikki maksaa. Pienestäkin palveluksesta pitäisi ojentaa heti seteliä kouraan. Onhan erilaisuus tietysti rikkautta, mutta tällaisessa toiminnassa ei. Muuten ilmapiiri oli hyvin avoin ja Sharm el Sheikhin kadut olivat hyvin turvallisia.

- Kärpäset / itikat: Vaikkakaan hotellimme alueella ei paljon ötököitä ollutkaan, saa ötökät silti yhden miinuksen. Kärpäset olivat todella ärsyttäviä. Vaikka niitä huitoi ja hääti, palasivat ne välittömästi takaisin surisemaan. Erityisesti auringossa levätessä korvanviereen surisemaan tuleva kärpänen ei ole kovin mukava yllätys. Hyttyset ovat kuulemma Egyptissä erityisen ärhäköitä. Hotellimme alueella kuitenkin sumutettiin todella tehokkaasti öttiäisiä vastaan, joten näimme vain muutamia hyttysiä koko aikana. Kannattaa silti olla varuillaan.

- Turistikohde: Meidän osaltamme tämä menee miinuksen puolelle. Monien mielestä se saattaa olla myös plussissa, koska palvelut ovat turistikohteissa usein hyvät ja kielitaito paikallisilla riittävää. Meillä se menee kuitenkin miinuksen puolelle. Turistikohteet ovat kuitenkin ympäri maailmaa niin samanlaisia, ettei paikallista kulttuuria meinaa välillä enää erottaa. Osittain meitä ärsyttää myös se, kun paikalliset puhuvat esim. suomea muutamia sanoja tai kauppojen tekstit ovat kirjoitettu saksaksi tai venäjäksi. Maassa maan tavalla!

- Paljon suomalaisia: Tämä kuuluu vähän samaan kategoriaan edellisen kohdan kanssa. Tykkäämme puhua kieliä, joten välillä on ihan hyvä jos kaikkea ei pysty selvittämään omalla äidinkielellään.

- Huonosti shoppailtavaa: Kauppoja Sharm el Sheikhissä ei paljoa ollut. Vaikka Il Mercaton alueelta löytyikin muutama liike, ei niissä ollut siltikään mitään uutta. Pääasiassa samoja vaatteita kuin koti-Suomessa, tosin vain paljon pienemmät valikoimat. Old marketin alueelta olisi voinut löytää paljon krääsää ja ”100% aitoja merkkivaatteita” todella edullisesti, mutta ei tällä kertaa kiitos. Ainakaan tämä kohde ei mikään shoppailijan paratiisi ollut.

- Luonto: Jos maan pinta-alasta 96% on aavikkoa, ei ihan mistään paratiisista puhuta. Karua, kuivaa ja kivikkoista. Siinä on kuvattuna Egyptin luonto pääosin. Tietenkin vedenalainen maailma on luku erikseen, mutta maan päällä näkemistä ei luonnon osalta kyllä ole.

- Kevyt yleinen likaisuus: Vaikka kohteemme olikin hyvin siisti, oli yleiskuva maasta silti hiukan likainen. Kairo oli tietenkin luku erikseen, vaikkakin se oli paljon puhtaampi kuin millaisen ennakkokuvan olimme saaneet. Vaikka Grand Hotel oli ***** / ****+ -luokituksen hotelli ja valmistunut 2007/2008, valuivat vessassa rappaukset kulmissa, jne. Kaikki oli hienoa, mutta viimeinen silaus puuttui kaikkialla. Päällisinpuolin ja vähän kauempaa katsottuna upeaa, mutta oikeasti ei sitten ollutkaan priimaa.

- Ruoka (varauksella): Olimme ajatelleet, että noin hyvän luokituksen saaneessa hotellissa on varmaan aivan taivaallista ruokaa. Todellisuudessa ruoka oli kuitenkin hyvin perusmättöä. A’la carte-ravintolat erosivat hiukan ruoan yleisestä linjasta edukseen, mutta silti esimerkiksi Suomen keskimääräinessä kadunvarsiravintolassa saa paljon laadukkaampaa ja maistuvampaa ruokaa kuin Egyptissä. Tietenkin asia on niin, että ruoka on kuitenkin makuasia, joten joidenkin mielestä se saattaa olla erinomaista. Meidän suussamme se ei kuitenkaan makuhermoja lennättänyt uskomattomaan laukkaan.

- Kuumat lasit: Hotellissamme oli niin kova kierto juomalasien suhteen (virvoitusjuomat ja alkoholidrinkit kuuluivat hintaan), että aina kun tilasi esim. limsaa, sai kuuman lasin. Siihen kaadettu viileä limsa lämpeni aina hetkessä ärsyttävän lämpimäksi… Aika pieni miinus, mutta pakko se oli mainita. Tuli niitä juomia kuitenkin sen verran hörpittyä.

Kokonaisuudessaan matka oli oikein onnistunut. Jos haluaa loppu syksystä johonkin lämpimään ja mielellään melko lähelle, on Egypti hyvin varteenotettava vaihtoehto. Näkemistä ja tekemistä on riittävästi. Sharm el Sheikh sopi ainakin meille kohteena todella hyvin. Pienenä vaarana ko. alueella on se, että siitä tulee aivan liian turistikohde. Tälläkin hetkellä Sharm el Sheikhissä on rakenteilla useita kymmeniä isoja hotelleja. Jossain vaiheessa alue voi olla siis aivan täynnä turisteja, mutta riippuen siitä mitä hakee, ei se pakosti haittaa. Meille tämän hetkinen Sharm el Sheikh sopi hyvin ja olimme matkaan oikein tyytyväisiä.

Kysymyksiä ja kommentteja / lisäkuvien pyyntöjä voi lähettää meille edellisen reissun tähden osoitteeseen: kermanthefrog@gmail.com. Over and out.

Jäähdytellen kohti loppua

Kairon reissun jälkeen nukuimme kuin tukit. Herätys oli tosin taas 6.45, joten kovin pitkistä unista ei tälläkään kertaa puhuta. Aamupalalle menimme päärakennukseen aamupalabuffettiin. Tututtuun tyyliin munakkaat raivasivat itselleen tilaa Hannen ja etenkin Kasperin lautasilla Sen jälkeen siirryimmekin laveteillemme löhöämään. Tällä kertaa olimme varanneet paikkamme eri altaalta kuin aiemmin.

Näkymää aamupalapaikan ikkunasta.

Näkymää aamupalapaikan ikkunan viereiseltä terassilta.

Kokkismies jakoi munaa auliisti kaikille sitä haluaville.

Hetken makoiltuamme Kasper päätti lähteä hakemaan hiukan juotavia. Matkalla tiskille hän huomasi, että makoilukuutio oli vapaana aivan altaan ääreltä. Nopeasti kimpsut ja kampsut kasaan ja vielä uudelle altaalle. Kuutio olikin mitä mainioin lekottelualusta. Lisäksi paikka oli muutenkin erinomainen: se oli kahden isomman altaan välissä olevalla tasanteella, pienemmän altaan äärellä. Lisäksi tarjoilijat kulkivat paikan ohi jatkuvalla syötöllä, joten noin 15 minuutin välein tuli tarjoilijat kyselemään haluammeko jotain juotavaa. Passaa!

Epäonnistuneen palikkatestin tulos: Pallopää kuutiossa.

Kello 11 aikoihin alkoi pienimuotoiset vesilentopallopelit. Molemmat olimme ahkerina menossa mukana ja isoimmillaan pelit olivat 5vs5. Varsinaista pistelaskua ei tehty, vaan hyvässä hengessä palloa paukuteltiin puolelta toiselle. Pikkuhiljaa pelit pienenivät 3vs3 asti, minkä jälkeen päädyimme lopettamaan, kun vielä muutaman piti lähteä. Oli kuitenkin oikein mukavaa pallotteua niin kauan kuin sitä kesti.

Vesilentopallopeliuima-allas.

Sitten olikin jo lounaan aika. Vieläkin löytyi ravintola, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Island pool barista sai kevyitä grillattuja annoksia. ”Grillatut annokset” on ehkä hiukan harhaanjohtava käsite kebabille, hampurilaisille, kananugeteille, jne. Tietysti osa lihoista kävi grillin kautta, joten emme päätyneet nostamaan asiasta isoa haloota.

Osalla turisteista on kyllä melkoisia vaikeuksia ymmärtää yleisiä käytöstapoja. Meitä oli jonossa ravintolaan noin 6 henkeä. Ravintola oli kokonaan täynnä, joten odottelimme rauhassa pöydän vapautumista. Kun yhteen pöytään vapautui tilaa, lyllersi takaa saksalaispari suoraan jonon ohi pöytään istumaan. Lihavan emännän lonkat eivät ilmeisesti enää jaksaneet kannatella ruhon painoa, ellei nopeasti saisi paria hodaria ja hampurilaisateriaa. Onneksi jonotusaikamme ei ollut kovin pitkä ja pääsimme pöytään melko nopeasti.

Jälkiruoalla kävimme Crepes and Sweets barissa jäätelöllä ja vohvelilla. Heti kun silmä vältti, ei Hannen lusikka ollutkaan enää omalla puolellaan.

Palatessamme kuutiollemme, huomasimme sen menneen hiukan varjoon. Kiertolaisia kun olemme, lähdimme vaeltamaan etelään kohti Relax Beachia. Se oli kuitenkin täynnä, joten menimme läheiselle nurmikkoaluelle ottamaan vielä päivän viimeiset auringot.

Kuten hyvänä lomapäivänä kuuluu tehtä, lähdimme seuraavaksi jälleen syömään. Kuten niin monena päivänä aiemminkin, menimme iltapäivän päätteeksi Panini Corneriin. Tänään Hanne päätti lopulta ottaa niin useasti himoitsemansa ”4 melt torpedon”, pitkän patongin neljällä juustolla. Leipä taisi olla oikeasti aika maukas, nimittäin vielä nukkumaanmennessäkin Hanne toisteli ”Se leipä oli niiiin hyvää…”

Vastavalmistuneet patongit edessä ja juuri aloitettu blogi taustalla.

Pistetään, pistetään patonkia poskeen…

Seuraavien kolmen tunnin projekti oli (heti muutaman pingiserän jälkeen) nimeltään ”Ihmeelliset Pyramidit”. Tiedätte ehkä mistä puhun. Vaikka totesimme, että aika kauanhan tällaisen tekstimuotoisen blogin pitäminen vie, on se silti samalla erinomainen muisto meille itsellemme reissun tapahtumista. Kirjoittelun lomassa kävimme VIELÄ KERRAN syömässä buffetpäivällisen yhdessä päärakennuksen ravintoloista.

Kun ”Julkaise”-nappia oli lopulta painettu, olikin aika lähteä huoneeseen vähän pakkailemaan. Huomenna suunnitelmamme noudattelee jo hyvin tuttua kaavaa: aikaisin ylös, altaalle, jne. Huone pitää luovuttaa kello 12 ja all-inclusive-ranneke toimii samaan kellonlyömään asti. Bussi saapuu noutamaan meidät kello 14.45, eli lähes koko aurinkoinen aika on meillä vielä käytettävänä viimeisestä lomapäivästämme.

Seuraavan kerran Talttiksen bongauskisan tilanne päivitetään ensi kerran vasta voittajan julkaisun yhteydessä. Kannattaa kuitenkin vielä olla silmä tarkkana, koska mitään ei ole varsinaisesti ratkennut. Neepi taitaa olla johdossa, mutta Mökö tiukasti kintereillä.

Talttis sliippasi tukkansa kuvaa varten. (Tästä kuvasta ei bongauspisteitä heru!)

Ihmeelliset Pyramidit

Kellon pirinä kiskoi Hannen ylös sängystä 3.05. Kasper oli tällä kertaa se, jonka oli jäätävä vielä hetkeksi sänkyyn pyörimään. Pakko oli kuitenkin nousta, koska lentokoneet ei tunnetusti paljoa odottele. Nopean aamupalan kautta odottamaan kuljetusta kentälle. Tulisiko sitä lainkaan, vai oliko tiedossa vain uusi päivä uima-altaalla?

Kyyti saapui kuitenkin sovitusti tasan 4.00. Nappasimme kyytiin vielä saksalaisen tyttökaksikon ja suuntasimme kohti lentokenttää. Tähän mennessä kaikki sujui kuin rasvattu. Epäluulot alkoi pikkuhiljaa karisemaan, kun istuimme lentoliput kourassa lähtöaulassa muiden turistien kanssa odottelemassa koneen lähtöä. Koneeseenkin pääsimme ajallaan ja startti tapahtui juuri aikataulun mukaan. Ei kovin Egyptimäistä toimintaa millään saralla!

Kun pääsimme Kairoon laskuun, totesimme että kyllä lentäminen oli ainoa oikea matkustusvaihtoehto. Bussimatka olisi kestänyt noin 9 tuntia ja Hannen pahoinvointi olisi ollut taattu. Nyt olimme perillä jo kello 7.30 ja melko hyvissä ruumiin- ja sielunvoimissa. Vastassa Kairon päässä meillä oli Abdul. Mies, jolla oli kuuluva ääni, mahtava huumorintaju ja kaksi vaimoa. Tämä lyhyt energiapakkaus oli yksinkertaisesti uskomattoman hyvä opas. Ryhmämme koostui tosiaan vain viidestä hengestä, 2+2 +opas. Juuri sopivan kokoinen verrattuna Tjäreborgin bussimatkan 40:een.

Abdulin kertomukset olivat erittäin hauskoja ja mieleenpainuvia.

Ensimmäisenä suuntasimme Egyptiläiseen museoon. Aloitimme pihamaalta, johon oli koottu jonkin verran patsaita. Näitä sai kuvata, joten heiluimme vartin verran kameran kanssa, kunnes kello tuli 9.00 ja museo aukesi. Ikävä kyllä museossa sisällä kuvaaminen oli kielletty ja meidän kamerat vietiin säilöön sisälläolomme ajaksi.

Egyptiläinen museo erottui väriltään harmaasta joukosta melko selvästi.

Kasper innostui miehiseen tapaan vertailemaan nyrkkien kokoa.

Yläkerrassa sijaitsivat Tutankhamonin hauta-aarteet, muumiohuoneet ynnä muuta todella vanhaa ja arvokasta. Saimme paljon mielenkiintoista tietoa oppaaltamme ja aarteet olivat kyllä näkemisen arvoisia. Tutankhamonin, joka oli kuollessaan vain 19-vuotias, tärkeimmät aarteet oli koottu yhteen huoneeseen. Huoneessa oli lukuisia täyskultaisia rannekoruja, 2 kullattua sarkofagia ja paljon muuta. Kuitenkin suurimman huomion vei huoneen keskelle asetettu Tutankhamonin kuolinnaamio. Tämä aivan upean kaunis kokokultainen taideteos sai kyllä sydämen lyömään pari kertaa tyhjää ja hiljentymään hetkeksi. Kuinka näin upeita luomuksia on pystytty tekemään noin 5000 vuotta sitten?

Tästä olisi kyllä kiva ollut ottaa itsekin kuva. (Kuva Worldpress.com)

Tutankhamon oli niin sanotusti vähäpätöinen poikakuningas, joka on tullut kuuluisaksi ainoastaan sen vuoksi, ettei hänen hautaansa oltu löydetty (ja ryöstetty) kuin vasta tällä vuosisadalla. Kuitenkin hauta-aarteet veivät useita isoja huoneita ja niissä oleva kultamäärä oli aivan käsittämätön. Ja edelleen, hän oli vain hyvin pieni ja mitätön kuningas. Millaisia aarteita esimerkiksi Ramses toisen, tämän mahtavan kuninkaan hauta onkaan aikoinaan sisältänyt?

Yläkerrassa sijaitsi myös muumiohuoneet. Ihmismuumioita katsomaan olisi maksanut sataa puntaa/nuppi, mutta eläinmuumioita pääsi katsomaan ilmaiseksi. Päädyimme kiertämään elukkamuumiot läpi – oli krokotiilia, koiraa, apinaa, lehmää, hevosta yms… Jo tässäkin oli muumioita ihan riittämiin.

Museon alakerrassa sijaitsi patsaita kolmelta eri kuningasaikakaudelta. Abdul kertoi historiasta hyvin seikkaperäisesti, joten kyllästymisen uhkaa ei ollut. Vaikea uskoa että vielä kaikkien näiden aarteiden ja patsaiden jälkeen suurin osa on kuitenkin viety pois Egyptistä Ranskaan, USA:aan ja etenkin Britteihin. Esineitä tässä museossa oli siis yli 200 000. Emme suinkaan kiertäneet kaikkia esineitä. Onneksi oli pätevä opas mukana, joka osasi viedä meidät merkittävimpien ja kiinnostavimpien kohteiden luokse.

Museossa vierähti tasan kaksi tuntia, eli lopettelimme kello 11.00. Aamupalaa olimme nauttineet klo 3.30, joten nälkä oli jo hirmuinen. Suuntasimme Niilin varrella sijaitsevaan ravintola Nile Lilyyn. Tarjolla oli buffetpöytä, jonka antimet olivat hyvin kattavia ja maistuivat hyvältä. Tämä ateriakokonaisuus vei kyllä voiton hotellimme buffetsapuskoista ja jopa jälkkärin suklaamousse oli tosi hyvää.

Ruokapaikkamme.

Niilin varret ovat reheviä, joskin itse virtaan oli heitetty roskia.

Yleinen kuva Kairosta ei ollut läheskään niin paha kuin olimme kuulleet. Hektisyys oli pientä verrattuna esim. Saigoniin tai Bangkokiin, eikä roskia näkynyt juuri missään. Yleisestihän roskat heitellään Kairossa kaduille tai dumpataan aavikolle. Iltaisin niitä sitten poltellaan nuotioilla, hirvittävän hajun levitessä ympäri kaupunkia. Ei mikään ihanteellinen jätehuoltojärjestelmä, vai mitä olette mieltä?

Ruokailun jälkeen oli fyysinen nälkä voitettu. Jäljelle jäi kuitenkin vielä henkinen Pyramidien nälkä. Lähdimme ajamaan kohti Gizaa. Jo kaukaa rupesivat isot kolmionmuotoiset silhuetit erottumaan taivaanrannasta. Pysähdyimmekin tien varteen ottamaan kuvia, joissa kaikki kolme suurta oli helppo vangita samaan kuvaan.

Niin lähellä, mutta niin kaukana. Pyramidit toimivat hyvänä maamerkkinä Kairon alueella.

Matkalla oli kuitenkin vielä yksi pysähdyspaikka ennen Pyramidejä, papyrus-instituutti. Siellä näimme kuinka papyrusta valmistetaan käytännössä. Lisäksi liikkeessä myytiin useita erilaisia toinen toistaan upeampia papyrukselle tehtyjä taideteoksia. Halvimpien hinnat alkoivat muutamista euroista, kalleimmat olivat noin 1000 euron luokkaa.

Todella hauska herrasmies esitteli meille papyruksen tuotannon alkuvaiheet…

…ja myös muutaman välivaiheen jälkeisiä valmiita tuotoksia. Osaatko kirjoittaa nimesi näillä aakkosilla?

Edelleen matka jatkui kohti määränpäätämme ja jännitys senkuin kasvoi. 20 minuutin ajon jälkeen saavuimme perille. Kävellessämme kohti suurinta, Kheopsin pyramidia ei sen kokoa pystynyt ymmärtämään. Vasta kun pääsi lähemmäs, tajusi kuinka iso se todella on. 145 metriä korkea, painoa 6 miljoonaa tonnia. Kyseessä ei siis ole mikään pikku-kyhäelmä, vaan 100 000 miehen 23 vuoden työ!

Pääsimme kurkistamaan suu-aukosta sisään, mutta vierailu Pyramidin sisällä olisi maksanut sata puntaa/lärvi. Päädyimme skippaamaan tämän, koska oppaamme lupasi viedä meidät sisään pienempään pyramidiin, jonne oli ilmainen sisäänpääsy. Aikamme ihasteltua Kheopsia, siirryimme seuraavalle Pyramidille. Toinen, eli Faarao Khefrenin Pyramidi oli meidän mielestämme kaikkein hienoin, koska sen yläosa poikkesi muista. Siinä oli havaittavissa täysin sileää pintaa.

Toiseksi suurin pyramideista, Khefren on hiukan isänsä pyramidia matalampi, vain 135m korkea räpellys.

Kolmannen, suuremmista pienimmän pyramidin luona oli mahdollisuus päästä ratsastamaan kamelilla. Tilaisuus oli niin houkutteleva, että päätimme sijoittaa rahamme kamelitalouteen. Hintaa 50 puntaa/nekku. Nousimme peräkkäin Michael Jacksonin (kyllä vain, kameli oli nimeltään Michael Jackson) selkään, Hanne edessä ja Kasper tiukasti (Hannen) hanurissa kiinni. Hanne starttasi kamelin ja löi ykkösen silmään. Jacko yskähteli, mutta lähti viimein huojuen liikkeelle. Väillä Michael villiintyi jopa ottamaan pari juoksuaskelta, ja meillä molemmilla oli hieman ongelmia pysyä kyydissä. Maisemat “ylhäältä” olivat hienot ja taluttajapoika Hassan kertoili liukuhihnalta opettelemiaan vitsejä. Kokemus oli kyllä suomi-pojalle ja -tytölle ainutlaatuinen ja helposti sadan punnan arvoinen.

Pyramidi kantoon ja menoksi!

Yllättäen Michael Jackson oli kiinnostunut nuorista pojista. *MUISKIS*

Ihailtuamme pyramideja aikamme, kävelimme vielä Kheopsin ympäri suorittaaksemme erään geokätkön. Toinen kätkö olisi pitänyt löytyä lähellä olevasta muurista, mutta ilmeisesti joku vartijoista oli vienyt sen. Kuuleman mukaan vartija oli egyptiläiseen tyyliin ottanut kätkön itselleen ja luovuttaisi sen etsijälle maksua vastaan. Me emme sattuneet törmäämään kyseiseen vartijaan, emmekä olisi kyllä maksaneetkaan.

Kaikenkaikkiaan pyramideja Gizassa on 9, kolme suurta ja 6 pientä. Oppaamme lupauksen mukaan pääsimme sisälle erääseen pieneen pyramidiin. Suuaukosta lähti pieni käytävä alaviistoon. Kulkeminen täytyi suorittaa kumarassa, mutta alhaalla sijaitsevassa kammiossa pystyi seisomaan suorassa. Kammiot olivat aika pieniä, eikä niissä ollut paljoa näkemistä mutta tulipahan käytyä.

Hannen ensimmäinen kuvanmuokkaus…… Menossa hautakammioon noin 20m maan alle.

Noustuamme haudasta takaisin elävienkirjoihin, suuntasimme kohti Sfinksiä, tuota nenätöntä leijonamiestä. Kasperille tuli yllätyksenä, että se onkin noin “pieni”. Mielenkiintoista on se, että koko komeus on tehty yhdestä kivestä. Abdul sanoi: “Eihän se nyt niin kovin vaikeaa ole. Otetaan vain yksi iso kivi ja naputellaan pois kaikki mikä ei näytä Sfinksiltä.”

Sfinksi ilta-auringon valossa.

Talttis tykkäsi Sfinksistä kovasti. *PUSI PUSI*

Kerkesimme ihailla Sfinksiä noin 20 minuutta, minkä jälkeen olikin jo aika suunnata kohti lentokenttää, matkaa oli kuitenkin yli tunnin verran. Matkan aikana ryhmämme vertaii kiivaasti kulttuurien eroja. Opas ottikin rohkeasti kantaa muslimeille herkkiin aiheisiin kuten naisen asemaan, politiikkaan, samaa sukupuolta olevien liittoihin, jne. Tunti vierähti hetkessä, kun jokainen ryhmästämme esitti vapautuneesti omia mielipiteitään. Keskustelu oli erittäin avointa ja välillä tuntui että aiheet hipoivat jopa hyvänmaun rajoja. Äärimmäisen mielenkiintoista ja avartavaa kuulla oikeita, rehellisiä näkemyksiä täysin eri kulttuurista olevan henkilön suusta.

Päivän aikana ystävystyimme saksalaisten Elken ja Annan kanssa.

Paluulentomme ja autokyytimme sujuivat mallikkaasti ja pääsimme takaisin hotellille ennen kymmentä. Nopean ruokailun jälkeen suuntasimme suoraan nukkumaan, olihan takana pitkä ja tapahtumarikas päivä. Ehdottomasti kaiken rahan ja vaivan arvoinen päivämatka ja erityiskiitos sujuvasta kokonaisuudesta kuuluu Aqua Blue Sharmin oppaammelle Abdulille!

Tätä maisemaa jäämme muistelemaan lämmöllä.

Tämän hetken “Toukka-tilanne” on Neepi 2½ & Mökö 2½. Mökö bongasi hienosti toukan ensimmäisenä lyhtypylvään reunalta ja Neepi pimeästä “Valot illassa”-kuvasta, jossa näkyi vain Talttiksen sarvien silhuetit. Muissa kuvissa Talttamato ei olekaan piileskellyt. Tiukka loppukiri siis alkakoon!

Aivan Naamat Bayssa

Eilen illalla nukkumaan mennessä Hanne teki mielettömän havainnon: ”Täällähän on /%#:uta pimennysverhot!” Aiemmat yöt oltiin nukuttu siis ilman pimennystä. Aurinko olikin kuudesta alkaen häirinnyt unta jonkin verran, mutta tänään sai koisata loppuun asti pimeässä. Kasperilla tosin herätys oli jälleen ennen kello seitsemää, koska oli tarkoitus varata hyvät paikat altaan ääreltä.

Hannen maha reistaili kevyesti aamusella, joten Hanne kömpi altaalle noin 40 minuuttia myöhemmin. Muuten ollaan onneksi, ainakin toistaiseksi vältytty mahaongelmilta. Hotellin fasiliteetit ja ruoat tuntuvat kyllä hyvin turvallisilta, jos noin mahataudin kannalta miettii.

Aurinko kuumotti oikein kunnolla, vaikka taivaalla olikin ensimmäistä kertaa hiukan ohutta pilviharsoa.

Jo ennen kahdeksaa alkoi olla jo aika pirun kuuma, joten päätimme lähteä aamupalalle. Reefin aamupalabuffetti aloitti tarjoilun vasta kahdeksalta, joten palasimme altaalle vielä makoilemaan puoleksi tunniksi. Hiki virraten kyttäsimme kelloamme joko buffetti aukeaisi ja pääsisi hetkeksi ilmastoituun tilaan.

Aamupala oli jälleen varsin hyvä. Kasper otti tututtuuntapaan kaksi munakasta ja Hannekin avasi oman munakas-tilastonsa tällä reissulla. Täytyy myöntää, että omeletit ovat täällä erittäin maukkaita. Olisikohan runsaalla rasvankäytöllä ja juustolla osuutensa asiaan?

Aamupäivä ja alku-iltapäivä kuluivat samoissa merkeissä kuin eilenkin: auringonottoa, kortinpeluuta, kirjanlukua, Hanne kävi vesijumpassa… Ainoa ero aiempiin päiviin oli se, että Kasperin rinta paloi melko pahasti. Paloalue näyttää lähinnä punaiselta kaulurilta, joka kiertää kaulan ympärystä noin 15cm kehällä. Tämä tuli suorastaan melkoisena yllätyksenä, koska aurinkorasvaa tuli käytettyä yhtä paljon kuin aiemminkin ja missään vaiheessa ei varsinaista kuumotusta alkanut tuntumaan.

Jumpan aikana koettiin kauhun hetkiä, kun hai oli päässyt altaaseen!

Kasperin palanut rinta.

Tästä olikin sitten hyvä siirtyä suihkun kautta lounaalle, tosin aika tiukalla aikataululla. Olimme nimittäin varanneet kello 14.00 Naama Bayhin lähtevään shuttle bussiin paikan. Kello löi jo 13.15 ja Kasper oli vielä käymättä suihkussa. Hätä ei kuitenkaan ollut sen näköinen, koska lounaalle olimme menossa Panini Corneriin. Siellä ruoan tulemisessa ei kestä kovin kauaa.

Panini Corner on muodostunut Kasperin suosikiksi hotellimme ruokapaikoista. Leivät ovat todella rapeita, sisuksia on runsaasti, kastiketta sopivasti ja tarjoilijalla on tarjoilusilmää. Tänäänkin Kasper joi juomansa loppuun, niin samassa uusi lasillinen tupsashti tyhjentyneen lasin viereen. Todella tuntee itsensä palvelluksi ko. paikassa! Leivät olivat jälleen erittäin hyviä, ainakin toisella meistä. Hannen leipä ei nimittäin ollut lämmin, vaan ainoastaan perussämpylä. Noh, uusi yritys tulee vielä tänään, koska päätimme että menemme uudelleen vielä viiden jälkeen pikku välipalalle. Ruoan jälkeen siirryimme aulaan odottamaan kyytimme lähtöä. Kumma kyllä, kyyti lähti tarkasti ajallaan.

Nopean ruokailun jälkeen odottelimme ulkosalla suihkulähteiden äärellä noin 5 minuuttia bussin lähtöä.

Äsken olimme käymässä noin 4km päässä olevassa ”uudessa Sharm el Sheikhissä”, eli turistien suosimassa rantakohteessa Naama Bayssa. Matkalla käytiin hakemassa pari geokätköä ja osteltiin vähän tuliaisia. Oli varsin mukavan näköinen paikka, joskin vähän turistirysän oloinen. Osassa liikkeistä oli kirjoitettu tekstit jopa venäjäksi. Täytyy kyllä myöntää, että olisi ollut ehkä ihan fiksu valinta ottaa hotelli sieltä Naama Baystä eikä ”vanhan Sharm el Sheikhin” puolelta. Meininkiä ja esim. shoppailumahdollisuuksia olisi ollut enemmän. Toisaalta, jos lomalta hakee lähinnä rentoutumista eikä paljoa erilaista tekemistä, on meidän hotellimme ollut varsin hyvä.

Tällaista löytyi Naama Bayn tiskiltä. Sanopa Keskustorin apteekissa: “Pistäpä pari kauhallista Viagraa” .

Naama Baystä löytyi myös Hard Rock Café. Tällä kertaa emme sisälle ehtineet.

Kävimme tosiaan samalla reissulla vähän geokätköilemässä. Toinen kätkö löytyi todella helposti ja toinen sitten ei löytynytkään ollenkaan, PRKL! Ensin käveltiin 1,5km Naama baysta takaisin hotellillepäin. Sitten pitikin kiivetä noin 40m korkean sorakukkulan päälle, jonne koordinaatit osoittivat. Siellä sitten tutkittiin ja tongittiin sormet ja varpaat tomussa kivenalusia ja kallionkoloja… Jalassa Hannella oli tosiaan mitä mainioimmat geokätköilykengät, pikkusandaalit, jotka eivät ole ehkä ihan optimoidut kiipeilyyn. Noh, 30 minuutinkaan etsimisen jälkeen ei oltu hullua hurskaampia ja täytyi lähteä kipuamaan takaisin alas, missä hotellin shuttle bus -kyyti jo odottikin. Meinasi olla kuski vähän kummissaan, että mitäs me siellä ylhäällä oikein touhuttiin. ”Kaunista maisemaa päätettiin käydä ihailemassa” ;)

Näkymää ylhäältä kohti Naama Bayta.

Hanne tarkastelemassa kivenkoloja kukkulalla. (Kuvassa ollaan kiivetty jo 30m korkeuteen)

Käpytellessämme hotellin alueella, näimme ensimmäistä kertaa kun hyttyskarkotetta levitettiin. Melkoinen sauhu siinä kävi!

“Mitä sie etelän mies huiot. Ota ohvia!”

Oli pienen pingisturnauksen aika. Pingis itsessään tuotti jo monia hauskoja hetkiä, mutta tämän reissun hulvattomin naurukohtaus saatiin Hannen pallonmetsästyksestä. Kuten tavallista, Hannella ei oikein pysynyt pallot käsissä, vaan ne pompahtelivat ja sinkoilivat minne sattuu aina kun eivät olleet pelissä. Erään kerran pallo vierähti taas pingispöydältä lattialle - ja Hanne perässä. Pallo pompahteli itsepäisesti useita kertoja Hannen sormista ja lähti vierimään kohti aulan keskiosaa. Samaisella hetkellä asteli aulaan viiden hengen egyptiläisjoukko hunnutettuja naisia ja arvokkaannäköisiä miehiä. Pallo lähestyi uhkaavasti heidän jalkojaan - ja Hanne perässä. Hannen kyykkiessä arabiryhmän keskellä pallo ei ottanut talttuakseen, vaan singahteli edelleen käden ulottumattomiin. Hunnutetut naiset rupesivat jo hieman hätääntymään pallon pompahdellessa edestakaisin heidän jaloissaan (Hanne pompahteli perässä). Oli siis aika tehdä jotain. Ratkaisuna oli läiskäistä pallo takaisin pelipöytiä kohti ja ryykätä itse perässä. Koko episodin ajan Kasper vain tuijotti tapahtumia kauhuissaan sivusta. Kun pallo viimein saatiin taltutettua, molemmat räjähtivät hillittömään nauruun, eikä seuraavaan 10 minuuttiin pelistä tullut mitään.

Palloilun jälkeen vietimme aikaa internetin ihmeellisessä maailmassa, kunnes koitti ruoka-aika. Tällä kertaa olimme tehneet varauksen espanjalaishenkiseen Tapas-ravintolaan. Kasperin alkupalatortilla, ei muistuttanut meidän tuntemaamme vehnälättystä millään muotoa, vaan oli pikemminkin perunakakku, joka tarjoiltiin parin rapsakan leipäpalan kera. Maku oli kuitenkin varsin miellyttävä. Hannen alkupalavalintana oli talon sienikeitto - näytti kuravellilta, mutta maistui sekin hyvältä. Pääruokina söimme kalaa ja kanaa risoton kera, vieläkin annokset upposivat hyvällä ruokahalulla. Jäimmekin odottamaan vesi kielellä jälkiruokaa: tulisiko tästä erinomainen kokonaisuus? Jostain kumman syystä jälkiruoat eivät ottaneet saapuakseen, vaan henkilökunta rupesi pälyilemään meitä kärsimättömän näköisinä, kun kello läheni kymmentä ja olisi ollut aika laittaa pulju kiinni. Päädyimme lähtemään pois sen suurempia jälkkäreistä kyselemättä, koska palvelijoiden hermot näyttivät kiristyvän ja meidän mahamme olivat jo ihan sopivan täynnä.

Tortillaa talon tapaas.

Päätimme menemään ajoissa nukkumaan, koska seuraavana aamuna koittaa lähtö Kairoon ja herätys on kello 03.05. Mielenkiinnolla odotamme miltä ne paljon puhutut pyramidit nyt sitten oikein näyttävät.

Huh hellettä!

Kuten eilen päätimme, Kasper lähti aamuvarhaisella varaamaan lavettipaikkoja uima-altaan ääreltä. Kello näytti tuolloin 6.50. Hanne se vain käänsi kylkeä ja huuteli että ”nuku nyt”. Kasper kuitenkin toteutti sovittua suunnitelmaa ja lähti katsomaan tilannetta uima-altailla. Vaikka Kasper oli etuajassa, oli silti yli puolet laveteista jo viety. Varaus onnistui hyvin ja saimme juuri ne paikat, jotka eilisillalla kävimme scouttaamassa pimeäntulon jälkeen. Hyvien paikkojen saaminen tuotti mielihyvää, koska heti aamusta tuntui, että oli tulossa todella kuuma päivä. Tuulta ei ollut nimittäin lainkaan.

Lopulta Hannen kömmittyä altaalle, päätimme mennä uima-altaan vieressä olevaan”Crepes and sweets” -ravintolaan aamupalalle syömään lättyjä. Nam nam. Ja sitten löffimään. Noin yhdeksän pintaan alkoi aamun ”radiolähetys” . DJ-ukko kiikutti paikalle kaksi Rosenlewin jenkkikaapin kokoista ämyriä, joiden äänenlaatu muistutti lähinnä Nokian ensimmäisiä puhelimia, jotka toistivat ainoastaan polyfonisia soittoääniä. No, äänenlaadunhan pystyy aina korvaamaan äänenvoimakkuudella! Musa soimaan ja fiilis kattoon! :)

Hotellin henkilökunta innostui pistämään shown pystyyn tanssahtelemalla ”Opa Opa”:n tahtiin.

-“Tosimies ei tanssi” - Kasper

Tanssin perään altaassa alkoikin vesijumppa. Hanne innostui mukaan jumppaamaan, mutta oli hieman pettynyt tunnin löysyyteen. Hauskaa se oli, mutta raikas (lue: kylmä) uima-allasvesi meinasi haitata keskittymiskykyä. 30 minuutin aikana tehtiin kaikenlaista pikkukivaa ja se olikin ehkä lähempänä leikkimistä kuin jumppaa.

Kaikki yhes koos!

Loppu aamupäivä kuntoilun jälkeen vierähti laakereilla lepäillen. Kun hikinorot rupesivat kastelemaan pyyhettä, oli aika käydä viereisen altaan puolella pulahtamassa. Muutaman ”nyt mä oon yltä-päältä hiessä, mennään uimaan”-syklin jälkeen oli aika lähteä jälleen syömään. Lounaalle päädyimme hienot näkymät omaavaan ravintola Cliffiin. Perusmättöburgeria nassuun, minkä jälkeen hieman kärähtänyt nahka kaipasi jo pientä taukoa auringosta. Hetkeksi huoneeseen päikkäreille ja takaisin aurinkoon. Päivän saldona kumpikaan ei, kumma kyllä, palanut juuri lainkaan. Oltiin holvattu aurinkorasvaa siis varsin onnistuneesti.

Lounashetki kallion kupeessa.

No pakkohan tänään oli päästä shoppailemaan. Eilen Ras Muhammedista palatessamme, näimme bussin ikkunasta OIKEAN Il Mercato-ostoskeskuksen. Aiempana päivänä käymämme ostari ei lopulta siis ollutkaan Il Mercato, vaan jokin paikallinen rupu-ostoskeskus. Myönnettäköön, että muutama kerta tuli ihmeteltyä oppaan mainostamaa ”laadukasta ostoskeskusta”, kun tuota väärää siksi luulimme. Hups. :)

Päätimme siis lähteä korjaamaan harhaluulojamme ja käpyttelimme kymmenisen minuuttia hotellin edessä kulkevaa tietä eteenpäin. Molemmat petyimme vielä tähänkin Il Mercatoon. Vaikka paikka oli siisti, ei liikkeitä ollut kovin montaa. Kaikki yleisimmät länsimaalaiset vaatekaupat ja muut olivat edustettuna, samannäköisinä ja -makuisina kuin kaikissa muissakin maissa. Puma, Adidas, jne.

Puhdas Il Mercaton sisäpiha - niin roskista kuin ihmisistäkin.

Läheltä löytyi myös Old Market, eli vanha kunnon basaari-tyyppinen ostoshelkutti. Siinä missä Il Mercato oli rauhallinen ja hillitty, vilkkui Old Marketissa valot, rihkamaa myytiin tuputtamalla, jokainen sisäänheittäjä RAKASTI Suomea ja kaikki muut kliseet päälle. Arvatkaa vain kummasta paikasta tuliaiset on ostettu. :) Ei vaan. Lopputuloksena ostosreissulta oli vain pari paitaa Kasperille. Tosin sen tinkimisprosessin jälkeen, joka tähän kauppaan tarvittiin, olimme jo täysin valmiit lähtemään takaisin hotellille. Toisaalta Kasper jopa jollain kieroutuneella tasolla nautti tinkimisestä, vaikkei kauppoihin oltaisi edes päästykään. Olihan kyse ”vähemmällä rahalla ostamisesta”.

Old Market - perinteisen tuputusmarkkinoinnin pyhättö.

Taas oli Suomi-pojalla ihmettelemistä basaarissa. Tavaraa myytiin niin laidasta laitaan.

Hotellilla meitä odotti pöytävaraus ravintolaan nimeltä Fusion. Ravintolan teema on ”international, modern cooking”, eli suomennettuna nykykauraa muailmalta. Tunnelma oli oikein mukava, tällä kertaa pääsimme ulkoilmaan syömään. Rafla osoittautui pääruokien osalta oikein osuvaksi valinnaksi, ja kyllähän aina jälkkärinä tiramisu Kasperille maittaa. Varsin hyvä kokonaisuus siis.

Reissun paras pääruoka, Punaisen meren kalaa kasvispedillä. Takana Kasperin pasta-annos – ei hullumpi sekään.

Tuttuun tyyliin iltaruoan jälkeen menimme pelailemaan hiukan pingistä. Vaikka pelin tempo ei ihan hillitön näissä matseissa olekaan, saa siinä mukavasti pienen hien pintaan. Myönnettäköön, että Hanne on kehittynyt aimoharppauksin viimeisen kahden päivän aikana. Nyt alkaa jopa ylä- ja alakierteet löytämään tiensä Kasperin kenttäpuoliskolle. Tällä hetkellä suurin haaste näyttää olevan pomppivan pallon koppaaminen lattialta. :) Voi olla tulossa tiukat väännöt vielä loman lopussa!

Leppoisia, hyvänmielen pelejä.

Huomenna olisi tarkoituksena käydä katsomassa hiukan Naama Bayn aluetta. Hotelliltamme menee ilmaiskyyti ko. alueelle, mutta me haluaisimme mahdollisesti jäädä noin puolessa välissä matkaa pois ja kävellä loppumatka. Ollenkaan mahdotonta ei tietenkään ole ottaa omaa taksia hotellin edestä ja mennä mihin huvittaa ja koska huvittaa. Sitä ennen aiomme kuitenkin makoilla altailla joitakin tunteja, huomiseksi on luvattu nimittäin auringonpaistetta!

Olemme tälläkin reissulla pistäneet ihmiset veikkaamaan mistä maasta olemme kotoisin. Jo tähän mennessä arvausten kirjo on ollut huomattavan laaja: Saksa, Ruotsi, Venäjä, Puola, Englanti, Skotlanti, Espanja ja Norja. Ei yhtään Suomea… Come on!

Niin ja bongauskisa tasoittui: Mökö nappasi yhden pisteen eiliseltä. Neepi & Mökö 1½ pistettä molemmilla. Eilisellä oli vielä toinenkin kuva, jossa Talttis esiintyi. Olkaapa tarkkoina!